Pampidam

Ei tää olo tunnu ollenkaan paranevan. Tuntuu et pää lahoo... Rakas äitiní ja lääkärini kehotti et jatkan lääkkeitä vielä ja tänään jouduin pillerin nappaamaan suusta alas ekaa kertaa muutamaan päivään. Mun pää ja Juuso ja kaverit tukee että lopettaisin sen lääkkeiden napsimisen. Haluan parantua paniikkihäiriöstäni ja jatkaa eteenpäin Juuson kanssa. Päässä pyörii kysymykset: kuinka kauan tätä vielä kestää? Jaksaako Juuso? Mihin tulokseen itse päädyn? Mitä jos joudunkin syömään näitä lopun elämäni? Mitä jos en pystykkään lopettamaan ikinä kunnolla tämän lääkkeen syömistä? - Noihin kysymyksiin on päässäni toivottu vastaus, mutta en voi tietää mitä tuleman pitää.

 Voin sanoa että kesästä olen edistynyt huimasti sillä silloin en voinut mennä edes parturi kampaajalle, en kauppaan, en töihin, en edes kyennyt olemaan yksin kotona. Syke 1,5vk tasainen 120-140/ min. Tuntui jo et sydän pettää pian ja sainkin onneksi pian apua lääkkeistä. Eli en oo paikalleni jääny tän asian kanssa. On tullu alamäkiä ja ylämäkiä tän touhun kanssa ja siitä syystä myös suhteeseen on tullut ryppyjä. Onneksi tässä vielä ollaan ja toivottavasti vielä vanhuksinakin ollaan yhdessä.

Tää oli nyt tälläsen ahdistuneen ja väsyneen tytteröisen postaus vielä.
Öitä ja nukkukaahan hyvin! <3

Taas kerran

Tänään sitten päätti koulussa lyödä jonkin asteinen paniikkikohtaus päälle ja sydämeni takosi 140/min. Onneksi tila meni ohi mutta sitten rupesikin okettamaan ja oli kuumeinen olo. Kun päästiin kotiin ni kuumetta oli hiukan mutta ei mittavasti. Paha olo meni syömällä. Nukuin tuossa muutaman tunnin ja ilmeisesti hikoilin kuumeen pois, kun heräsin olin aivan hiestä märkä, mutta ei ollut enää kuumeinen olo. Tiedän että en ois saanu päättää itse lopettaa lääkitystäni ilman lääkärin määräystä, mutta tuntuu että olen jo täynnä sitä paskaa mitä niistä lääkkeistä mulle koituu. En tunne niin sanotusti mitään ja kaikki on sellaista latteaa. Tottakai mulla on hauskaa ja tällee, mut se et en tunne varsninaisesti.
Huomenna lähden kohti Turkua ja perjantaina olis tavoitteena mennä kieli reittämään.... :DD Olen tässä sitä kohta 5kk yrittänyt saada aikaiseksi ja vihdoin se tuntuu siltä että se oikeasti tapahtuu. Auts...
Ihana päästä aina viikonloppuina pois täältä ja päästä Turkuun oman kullan kainaloon. Ollaan katsottu myös uutta asuntoa ja löydettiin aivan täydellinen, saa nähdä saammeko me sitä.
Yksi mun todella hyvä ystävä sai eilen loukattua jonkun verran ja kkyllä siinä sitte tovi meni rauhoittua.
Koiravauva saapuu kotiimme aika tasan nejän viikon kuluttua. En malta tuskin odottaa. =)
Haaveilen kovasti pääseväni ulkomaille, mutta jotenkin tuntuu että se jää vain haaveeksi ainakin hetkeksi.

Se loma meni ja nyt taas alkaa

Koulut alkoi eilen ja tänään alkaa taas pidennetty viikonloppu.
Olen saanut tunteeni kunnol takaisin, olen niitä tässä 5kk odottanut! =)
Nyt vielä koulus istumista pari tuntia ja sit Juuso tulee meille.
Tää oli tällänen pika postaus ku meen tupakalle ja sen jälkeen tunnille.