Tänään sitten päätti koulussa lyödä jonkin asteinen paniikkikohtaus päälle ja sydämeni takosi 140/min. Onneksi tila meni ohi mutta sitten rupesikin okettamaan ja oli kuumeinen olo. Kun päästiin kotiin ni kuumetta oli hiukan mutta ei mittavasti. Paha olo meni syömällä. Nukuin tuossa muutaman tunnin ja ilmeisesti hikoilin kuumeen pois, kun heräsin olin aivan hiestä märkä, mutta ei ollut enää kuumeinen olo. Tiedän että en ois saanu päättää itse lopettaa lääkitystäni ilman lääkärin määräystä, mutta tuntuu että olen jo täynnä sitä paskaa mitä niistä lääkkeistä mulle koituu. En tunne niin sanotusti mitään ja kaikki on sellaista latteaa. Tottakai mulla on hauskaa ja tällee, mut se et en tunne varsninaisesti.
Huomenna lähden kohti Turkua ja perjantaina olis tavoitteena mennä kieli reittämään.... :DD Olen tässä sitä kohta 5kk yrittänyt saada aikaiseksi ja vihdoin se tuntuu siltä että se oikeasti tapahtuu. Auts...
Ihana päästä aina viikonloppuina pois täältä ja päästä Turkuun oman kullan kainaloon. Ollaan katsottu myös uutta asuntoa ja löydettiin aivan täydellinen, saa nähdä saammeko me sitä.
Yksi mun todella hyvä ystävä sai eilen loukattua jonkun verran ja kkyllä siinä sitte tovi meni rauhoittua.
Koiravauva saapuu kotiimme aika tasan nejän viikon kuluttua. En malta tuskin odottaa. =)
Haaveilen kovasti pääseväni ulkomaille, mutta jotenkin tuntuu että se jää vain haaveeksi ainakin hetkeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti