Ei tää olo tunnu ollenkaan paranevan. Tuntuu et pää lahoo... Rakas äitiní ja lääkärini kehotti et jatkan lääkkeitä vielä ja tänään jouduin pillerin nappaamaan suusta alas ekaa kertaa muutamaan päivään. Mun pää ja Juuso ja kaverit tukee että lopettaisin sen lääkkeiden napsimisen. Haluan parantua paniikkihäiriöstäni ja jatkaa eteenpäin Juuson kanssa. Päässä pyörii kysymykset: kuinka kauan tätä vielä kestää? Jaksaako Juuso? Mihin tulokseen itse päädyn? Mitä jos joudunkin syömään näitä lopun elämäni? Mitä jos en pystykkään lopettamaan ikinä kunnolla tämän lääkkeen syömistä? - Noihin kysymyksiin on päässäni toivottu vastaus, mutta en voi tietää mitä tuleman pitää.
Voin sanoa että kesästä olen edistynyt huimasti sillä silloin en voinut mennä edes parturi kampaajalle, en kauppaan, en töihin, en edes kyennyt olemaan yksin kotona. Syke 1,5vk tasainen 120-140/ min. Tuntui jo et sydän pettää pian ja sainkin onneksi pian apua lääkkeistä. Eli en oo paikalleni jääny tän asian kanssa. On tullu alamäkiä ja ylämäkiä tän touhun kanssa ja siitä syystä myös suhteeseen on tullut ryppyjä. Onneksi tässä vielä ollaan ja toivottavasti vielä vanhuksinakin ollaan yhdessä.
Tää oli nyt tälläsen ahdistuneen ja väsyneen tytteröisen postaus vielä.
Öitä ja nukkukaahan hyvin! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti