Normipäivä

Pitkä päivä takana, mutta onneksi sentään suhteellisen hyvin mielin.
Heräsin reippaana tyttönä tänään jo kuudelta lenkittämään koiraa. Menin kouluun vasta hiukan ennen kymmentä, kun olin psykologilla käymässä. Tämä siis kuuluu ihan rutiineihin et kerran kuussa käyn juttelemassa miten paniikkikohtausten laita on, onko sydämen tykytyksiä ollut, millaiset välit Äidin kanssa jnejne. Oli kyllä ihan piristävää käydä juttelemassa ja saan vielä yleensä positiivista palautettaki ja kannustavaa avustusta :)
Koulupäivä meni suhteellisen nopeesti. Kun olin kävelees kotiin, ni Mummi tuli Zackin kans vastaan ku olivat lenkillä. Kotona sit se sai jonkun ihme kohtauksen ja juoksi ympäri kämppää pomppien nojatuolien ja kukkien välissä. Pelkäsin kyl et Äidin kukkaset tipahtaa pian alas tai et vaihtoehtoisesti joku posliiniesine hajoaa, mut mun onneks niin ei käynyt. Vihdoin sit ku Zack rauhottus ni mäki pystyin rauhottuun ja otin pienet torkut.
Illemmalla mentiin mun Mummin 63v synttäri kahville ja pääsin jopa saunomaankin :3.
Niin ja SAIN VIHDOIN KAMERAN takaisin =)). Im sooo happy. Otin heti hiukan kuvia ja aion myös laittaa tänne, mutta en enää tähän aikaan jaksa ruveta säätämään.
Ja saadaan Juuson kanssa neljä ruokailuryhmän tuoliakin, tosin ruokapöytä puuttuu sit vielä, mut kyl sellasen sit jostain saa edullisella hinnalla... Hope so.
Tänään on kyllä tuntunu tosi pahalta se kun siit mun ystävästä ei oo kuulunu mitää, tai no tosin se on ymmärrettävää, mut silti ei tunnu kivalta. En tiedä kuinka saisin asiat sumplittua niin et molemmat vois olla iloisia ja tyytyväisiä ja viel se et voitaisiin olla yht hyviä ystäviä kuin aina ennenkin. No aika sen näyttää miten saadaan asiat sovittua vai saadanko sovittua mitään.
Ehkä munkin ois aika ruveta nukkumaan, ni ehkä Zack sit kans rauhottuis ja rupeis tutimaan.
Öitä! <3